Päivät ennen itse koitosta menikin näin sivullisen silmillä tarkkailtuna tankkauksen ja jännityksen minimoimisen merkeissä. Päivät rakennettiin ruokailujen mukaan ja hirveänä mitään erikoista ei tehty. Tottakai kaikki juoksevat asiat, kuten lopulliset ilmoittautumiset, kamojen pakkaamiset, välissä pientä ja kevyttä treeniä etc. Aika rauhallisin mielin omasta mielestäni pojat viikon aikana kuitenkin olivat.
Koska meillä oli Tiangin auto käytössä, olimme aika vapaita liikkumaan ympäriinsä. Kävimme ajamassa mm. pyörälenkin autolla, koska siinä vaiheessa viikkoa sitä ei kannattanut enää pyörällä tehdä. Tässä vaiheessa ilmassa oli havaittavissa pienen pientä epätoivoa, mutta ehkä jopa innostusta, tulevasta koitoksesta.
Perjantai-iltana oli vielä kisainfo sisältäen kunnon hiilaritankkauksen. Meininki oli huikea ja innostus melkein käsinkosketeltavaa. Liput infoon olivat jäätävän kalliit, koska sisälsivät tämän loistavan aterian, mutta matkailijoilla kävi taas hyvä tuuri, kun Mari saikin rannekkeen ilmaiseksi, joltain järjestäjältä. Hyvä näin. Tankkauksen jälkeen olikin aika painua yöpuulle ja valmistautumaan henkisesti alati lähestyvää koitosta.
Lauantaista kukaan ei varmaan muistakaan mitäään; tankkaus oli lopetettu ja ihmiset vain ottivat rennosti omissa oloissaan. Tarkoitti siis paljon leffojen katselua. Niin, ja nukkumista. Kisapäivänä herätys oli sovittu kello 2.45, joten jokainen yritti osaltaan saada edes vähän unta ennen sunnuntaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti