Jo pelkkä taksimatka kohti Suvarnaphumin lentokenttää oli työvoitto sinänsä. Sen jälkeen, kun olimme saaneet kaikki kamamme mallikkaasti sisään, tuli vastaan uusi ongelma; minnekäs ne itse matkustajat menevät? Toista taksia ei haluttu ottaa, koska sehän olisi ollut tuplahinta ja kaikki. Lopulta saimme ängettyä itsemme taksiin, Mari Pyryn sylissä ja matka alkakoon. Niistä maanantairuuhkista, joihin jäimme, en jaksa edes mainita tämän enempää…
Aikataulu oli täydellinen, lentokentälle ei jäänyt turhaa odotteluaikaa ja lentokin kohti Malesiaa meni oikein hyvin.
Malesiassa meitä odottikin 8 tunnin vaihto. Olisimme kyllä voineet mennä ihmettelemään mailman menoa myös pois lentokentältä, mutta yhden rikkonaisen pyörälaukun ja Marin kokoisen kitelaukun kanssa vaihtoehto ei kuulostanut houkuttelevalta.
Täytyy muuten mainita, että ainakin lentokenttäväki oli aivan uskomattoman ystävällistä Malesiassa. Jokainen oli valmis auttamaan eksyneen näköistä parivaljakkoa, Ei voi muuta kuin kiittää.
Lento Perthiinkin lähti ajallaan. Ja sujui osaltamme oikein mallikkaasti. Liekö syynä olleet Thaimaasta apteekista ostettujen pinkkien unitablettijen, vai vain väsymyksen, ansiota. Joka tapauksessa, olemme vihdoin perillä määränpäässämme.
Nyt istumme lentokentällä ka mietimme seuraavaa siirtoa. Tai siis, Mari päivittää blogia ja Pyry nukkuu. Eli perusmeininki jatkuu. Meidän pitäisi tavata Tiang-niminen aussipoika, joka on luvannut majoittaa meidät hänen luokseen.
Kuala Lumpur – Australia
Matkattuamme kotimaan terminaaliin, löysimme tuntomerkkeihin sopivan pojan, Tiangin, lukemasta kirjaa. Ei muuta kuin muodollisuudet ohi ja ihmettelemään. Tiang oli itse tulossa Sidneystä ja odotteli ystäväänsä hakemaan. Koska kaikille on varmasti tullut selväksi, matkatavaraa on, ja paljon, joten neljän ihmisen ja kaiken tavaran pakkaaminen yhteen autoon ei ollut mahdollista enää, joten meidän oli pakko taipua taksikyytiin.
Tiangin luona majoittuimme vaatehuoneeseen, joka sopi budjettimatkaajille loistavasti. Koska isäntämme on myös täydellisen ystävällinen, varmistui meidän auto-ongelmakin samantien; saisimme lainata hänen autoaan kun menisimme Busseltoniin. Mistä näitä ihmisiä löytyy? Pyry pääsikin harjoittelemaan ajoa ihan kärkeen Tiangin urheiluautolla. Voi sitä vauhdin huumaa.
Koska innokkaat matkalaiset eivät tunne väsymystä, lähdimme samantien tutustumaan naapuristoon. Huomattiin myös, että keskipäivänaikaan et juuri paikallisia missään näy, johtuan sekä ajasta, että faktasta, että aika lämpöistähän se silloin on.
Illalla lähdimme vielä Rotaryclubin järjestämään hyvänteväisyystilaisuuteen, joka järjestettiin entisessä vankilassa. Paikka oli kyllä hauska. Siellä oli näyttelijöitä tekemässä tilanteesta aidon tuntuisen ja ideana oli kerätä rahaa, jotta pääsi pois vankilasta. Me oltiin vain vierailijoita, niin onneksi meidän ei tarvinnut ottaa puheluita Suomeen sentään.
Kotiin palattua käytiin vielä lenkillä ja Mari totesi, että polvikipu ei hellitä. Sitten yöpuulle ja unta palloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti