Melko pian tämän jälkeen (heti) meidän pitikin pakata kamata autoon ja lähteä kohti kotimaan lentoterminaalia, jossa Juuso meitä jo odottelikin. Niin, taas uusien tavaroiden kanssa. Siinä pakattiin auto ja todettiin, että pikkuinen tilaihmeemme ei olekaan tila-auto, joten kaikki kolme ei tule siihen mahtumaan. Ensin yritettiin liftata Busseltoniin, mutta jostain syystä se ei tuottaniut tulosta, iloisia ja hämmentyneita katseita kylläkin. Lopulta päädyimme ratkaisuun, että Mari tulee bussille perästä, koska poikien piti päästä tekemään päivän treeni.
Bussimatka oli oikein miellyttävä. Ainut vain, että sitä lähtöä piti hetki (2 tuntia) odotella. Muuten matkaan ei mennytkään kuin 3,5 tuntia. Hyvin päästiin kaikki perille ja Pyrykin löysi Marin oikeasta paikasta. Pojat olivatkin käyneet kaupassa ja ruoka odotti kuumana nälkäisiä matkailijoita. Ainut ikävä asia olikin, että Pyry huomasi pyörän olevan hieman rikki; takapyörän pidike oli vääntynyt tms. Tämän takia viimeinen pitkä harjoituskin jäi tekemättä arvon triathleetilta. Mutta siinä vaiheessa iltaa ei pikku kaupungissa pysty enää mitään tekemään, joten ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti