วันที่สอง

....hrrrr.... "excuse me, may I".

Tässä äänimaisema lennolta: vieressä istuva ranskalaispariskunta ramppasi vessassa ja kylmässä koneessa sopivan nukahtamisasennon löytäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Matka kuitenkin jälkikäteen ajateltuna meni mukavasti, jos huomioon ei oteta pitkiä painesukkiani, jotka pistivät sääret kutiamaan vietävästi.

Bangkokin mukavasti hiostavaan ilmastoon pölähtäessäni pää oli mukavasti pyörällä. Ja tästä mieleen tulikin pyöräni, jonka meinasin unohtaa kun kiire elämänkumppania katsomaan oli turhan kova. Passitarkastelu jonojen jälkeen meninkin suorinta tietä noutamaan yli-isoa matkalaukkuani.

Ja sieltähän se löytyi - täysin avonaisena. Nähtävästi ranskalaisen retuutuksen jäljiltä vetoketju oli auennut ja pyörä, kitelauta, pyöräilykypärä, kengät, satula, ynnä muut olivat suoraan nähtävillä lähes ennen laukun huomaamista. Tästä en kuitenkaan masentunut vaan iloisesti vihellellen lähdin tapaamaan vaimoehdokasta, jonka uskoin olevan minua vastassa.

Jos matkaan lähtiessä vatsassa oli perhosia, niin oli kyllä nytkin.

Voin kertoa, että oli muuten pikkasen mahtavaa nähdä Mari jälleen!

Tästä mentiin muistaakseni taksilla eteenpäin, pyörälaukku puoliksi takakontin ulkopuolella, narulla kiinnitettynä.

Kerran blogin nimi on mikä on - tämä jälleennäkeminen kolahtaa kategoriaan taivaallista ilman sen suurempia selittelyjä..

Pyry