วันที่ห้า

Täytyy sanoa minun tyttöystävästäni se, että minulla aina välillä nukkumaan mennessä muistiin palaa hänen koeviikkonsa. Siis vaihdon viimeiset tentit menossa, ja olen nähnyt hänet lukemassa nolla kertaa.

Ei se mitään. Tänä päivänä lähdin aamupäivällä tuttuun lumpinipuistoon pyöräilemään. Paikallisopas Mari tiesi kertoa siellä päivittäin käyvän 40 000 ihmistä virkistäytymässä. Eli yksi pyöräilevä triathleetti mahtuu joukkoon monenkirjavaan kuin rusakko veteen.

Varsinkin vartioitten iloiset tervehdykset ympäri puisto lämmitti mieltä. Tosin puolentoista tunnin jälkeen paikallisten pyöräilijöitten tarinat 20 km/h nopeusrajoituksesta selitti iloisten tervehdysten määrää.

Ei sekään mitään. Viimeisen puolituntia ajelin hiljempaa vartioitten kohdalla.

Kotiin palattua lähdimme metsästämään ruokaa thaimaan kaduille, jota löytyi jälleen ilman ongelmia. Taivaallisen päivän kruunasi vielä paikallinen thaihieronta, joka ei aivan urheiluhierontaa vastaavaa ollut, mutta mukavaa kuitenkin.



Loppupäiväksi oli suunniteltu tenttiin lukemista, mutta yllättävä puvun tarve yllätti matkaajat ja oli lähdettävä teettämään mittatilauspukuja vaihtareitten suosittelemaan paikkaan. Koska nopeat, terävät ja pitävät päätökset ovat erikoisalaamme, totesimme että tammikuussa meitä odottaisi täydelliset puvut molemmille.



Mittailuissa ja päätöksissä meni kuitenkin sen verran aikaa, että iltapalan jälkeen painuimme takaisin asunnolle nukkumaan.

Pyry