Day 3, 4 and 5

Päivät ennen itse koitosta menikin näin sivullisen silmillä tarkkailtuna tankkauksen ja jännityksen minimoimisen merkeissä. Päivät rakennettiin ruokailujen mukaan ja hirveänä mitään erikoista ei tehty. Tottakai kaikki juoksevat asiat, kuten lopulliset ilmoittautumiset, kamojen pakkaamiset, välissä pientä ja kevyttä treeniä etc. Aika rauhallisin mielin omasta mielestäni pojat viikon aikana kuitenkin olivat.

Koska meillä oli Tiangin auto käytössä, olimme aika vapaita liikkumaan ympäriinsä. Kävimme ajamassa mm. pyörälenkin autolla, koska siinä vaiheessa viikkoa sitä ei kannattanut enää pyörällä tehdä. Tässä vaiheessa ilmassa oli havaittavissa pienen pientä epätoivoa, mutta ehkä jopa innostusta, tulevasta koitoksesta.

Perjantai-iltana oli vielä kisainfo sisältäen kunnon hiilaritankkauksen. Meininki oli huikea ja innostus melkein käsinkosketeltavaa. Liput infoon olivat jäätävän kalliit, koska sisälsivät tämän loistavan aterian, mutta matkailijoilla kävi taas hyvä tuuri, kun Mari saikin rannekkeen ilmaiseksi, joltain järjestäjältä. Hyvä näin. Tankkauksen jälkeen olikin aika painua yöpuulle ja valmistautumaan henkisesti alati lähestyvää koitosta.

Lauantaista kukaan ei varmaan muistakaan mitäään; tankkaus oli lopetettu ja ihmiset vain ottivat rennosti omissa oloissaan. Tarkoitti siis paljon leffojen katselua. Niin, ja nukkumista. Kisapäivänä herätys oli sovittu kello 2.45, joten jokainen yritti osaltaan saada edes vähän unta ennen sunnuntaita.

Day 2

Keskiviikkoaamuun herättiin siihen, kun Tiangin ystävä Jenkeistä tuli koputtelemaan oven taakse. Siinä hetki ihmeteltiin, kunnes lähdettiin etsimään lisäravinteita Pyrylle tulevaan koitokseen.Palattuamme Tinagin luokse, hän kokkasi meille simpukoita chilikastikkeessa ja oijoi kun oli hyvää.

Melko pian tämän jälkeen (heti) meidän pitikin pakata kamata autoon ja lähteä kohti kotimaan lentoterminaalia, jossa Juuso meitä jo odottelikin. Niin, taas uusien tavaroiden kanssa. Siinä pakattiin auto ja todettiin, että pikkuinen tilaihmeemme ei olekaan tila-auto, joten kaikki kolme ei tule siihen mahtumaan. Ensin yritettiin liftata Busseltoniin, mutta jostain syystä se ei tuottaniut tulosta, iloisia ja hämmentyneita katseita kylläkin. Lopulta päädyimme ratkaisuun, että Mari tulee bussille perästä, koska poikien piti päästä tekemään päivän treeni.

Bussimatka oli oikein miellyttävä. Ainut vain, että sitä lähtöä piti hetki (2 tuntia) odotella. Muuten matkaan ei mennytkään kuin 3,5 tuntia. Hyvin päästiin kaikki perille ja Pyrykin löysi Marin oikeasta paikasta. Pojat olivatkin käyneet kaupassa ja ruoka odotti kuumana nälkäisiä matkailijoita. Ainut ikävä asia olikin, että Pyry huomasi pyörän olevan hieman rikki; takapyörän pidike oli vääntynyt tms. Tämän takia viimeinen pitkä harjoituskin jäi tekemättä arvon triathleetilta. Mutta siinä vaiheessa iltaa ei pikku kaupungissa pysty enää mitään tekemään, joten ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää.

วันที่สิบเอ็ด and day 1

Aamu alkoi rauhallisissa, mutta jännittyneissä tunnelmissa, kun pakkailimme vielä viimeiset tavarat mukaan. Perus epätoivohan siinä tuli, kun katseltiin tavaroidemme määrää. Ruumaan menevää tavaraa oli yli 45 kg ja käsimatkatavatoirakin reilusti yli minkään sallitun määrän. Koska rakkaat urheiluvälineemme vievät sen verran paljon tilaa, meidän 1,5 kk muut matkatavarat piti mahduttaa juuri näihin käsimatkatavatoihin. Hmm, tästä ei voi kuin tulla upea reissu!

Jo pelkkä taksimatka kohti Suvarnaphumin lentokenttää oli työvoitto sinänsä. Sen jälkeen, kun olimme saaneet kaikki kamamme mallikkaasti sisään, tuli vastaan uusi ongelma; minnekäs ne itse matkustajat menevät? Toista taksia ei haluttu ottaa, koska sehän olisi ollut tuplahinta ja kaikki. Lopulta saimme ängettyä itsemme taksiin, Mari Pyryn sylissä ja matka alkakoon. Niistä maanantairuuhkista, joihin jäimme, en jaksa edes mainita tämän enempää…
Aikataulu oli täydellinen, lentokentälle ei jäänyt turhaa odotteluaikaa ja lentokin kohti Malesiaa meni oikein hyvin.

Malesiassa meitä odottikin 8 tunnin vaihto. Olisimme kyllä voineet mennä ihmettelemään mailman menoa myös pois lentokentältä, mutta yhden rikkonaisen pyörälaukun ja Marin kokoisen kitelaukun kanssa vaihtoehto ei kuulostanut houkuttelevalta.
Täytyy muuten mainita, että ainakin lentokenttäväki oli aivan uskomattoman ystävällistä Malesiassa. Jokainen oli valmis auttamaan eksyneen näköistä parivaljakkoa, Ei voi muuta kuin kiittää.

Lento Perthiinkin lähti ajallaan. Ja sujui osaltamme oikein mallikkaasti. Liekö syynä olleet Thaimaasta apteekista ostettujen pinkkien unitablettijen, vai vain väsymyksen, ansiota. Joka tapauksessa, olemme vihdoin perillä määränpäässämme.
Nyt istumme lentokentällä ka mietimme seuraavaa siirtoa. Tai siis, Mari päivittää blogia ja Pyry nukkuu. Eli perusmeininki jatkuu. Meidän pitäisi tavata Tiang-niminen aussipoika, joka on luvannut majoittaa meidät hänen luokseen.

Kuala Lumpur – Australia

Matkattuamme kotimaan terminaaliin, löysimme tuntomerkkeihin sopivan pojan, Tiangin, lukemasta kirjaa. Ei muuta kuin muodollisuudet ohi ja ihmettelemään. Tiang oli itse tulossa Sidneystä ja odotteli ystäväänsä hakemaan. Koska kaikille on varmasti tullut selväksi, matkatavaraa on, ja paljon, joten neljän ihmisen ja kaiken tavaran pakkaaminen yhteen autoon ei ollut mahdollista enää, joten meidän oli pakko taipua taksikyytiin.

Tiangin luona majoittuimme vaatehuoneeseen, joka sopi budjettimatkaajille loistavasti. Koska isäntämme on myös täydellisen ystävällinen, varmistui meidän auto-ongelmakin samantien; saisimme lainata hänen autoaan kun menisimme Busseltoniin. Mistä näitä ihmisiä löytyy? Pyry pääsikin harjoittelemaan ajoa ihan kärkeen Tiangin urheiluautolla. Voi sitä vauhdin huumaa.
Koska innokkaat matkalaiset eivät tunne väsymystä, lähdimme samantien tutustumaan naapuristoon. Huomattiin myös, että keskipäivänaikaan et juuri paikallisia missään näy, johtuan sekä ajasta, että faktasta, että aika lämpöistähän se silloin on.

Illalla lähdimme vielä Rotaryclubin järjestämään hyvänteväisyystilaisuuteen, joka järjestettiin entisessä vankilassa. Paikka oli kyllä hauska. Siellä oli näyttelijöitä tekemässä tilanteesta aidon tuntuisen ja ideana oli kerätä rahaa, jotta pääsi pois vankilasta. Me oltiin vain vierailijoita, niin onneksi meidän ei tarvinnut ottaa puheluita Suomeen sentään.

Kotiin palattua käytiin vielä lenkillä ja Mari totesi, että polvikipu ei hellitä. Sitten yöpuulle ja unta palloon.

วันที่แปด

Kaikki päättyy joskus. Tänäänhän on jo sunnuntai ja yht’äkkiä pitää oikeasti orientoitua lähtöän. Aamu alkoi Pyryn aamu-uinnilla, itse allekirjoittanut päätti viettää osan ajasta aurinkoa ottaen, olihan se viimeinen mahdollisuus Nonsissa.

Iltapäivä menikin juoksevissa asioissa; kämpän tarkistus, takuuvuokran hakeminen, pyykkien hakeminen, ruokahuolto jne. Kun kaikki alkoi näyttää melkein valmiilta, alkoi pienimuotoinen kierros, jolloin sanottiin vielä hyvästit vaihtoystäville. Sekavin mielin; toisaalta haikea, mutta toisaalta yli-innokas, koska tiedossa on mitä hurjempia seikkailuja yhdessä.

Ilta päättyi vielä loistavasti, kun hyvä ystävä Chris halusi valmistaa illallisen; tällä kertaa tarjolla oli porsaanjauhelihalla täytettyjä mustekaloja. Ruoka oli hyvää ja erittäin mielenkiintoista.

Hyvillä mielin siis petiin ja herätyskello soimaan, jotta aamulla herää hyvissä ajoin. Ikinä kun ei voi tietää mitä esteitä Bangkok voikaan tuoda eteen.

วันที่แปด

Marin vaihto alkoi kääntymään loppua päin, kun todettiin kaikkien tenttien olevan takana. Tämä tarkoitti, että pian pitäisi lähteä siis kohti nurinkurin maata. Se taas johti lähtösäätämiseen; pyykkien pesuun viemiseen ja pakkauksen aloittamiseen, ylimääräisten tavaroitten loppusijoituspaikkojen etsimiseen ja muuhun hifistelyyn.

Kuitenkin kerettiin kaupungille laittamaan muistiin paikkoja missä tulisi käydä tammikuussa ja tietysti pukujen sovitus toisella puolen kaupunkia.

Illalla mentiin isolla vaihtopourkalla hienoon ravintolaan syömään herkkuruokaa, Ruoka oli erittäin maistuvaa, ja Marikin sai lopulta kuuluisaa sticky rice with mango –jälkkäriä, joka maistui joulupuurolle kookosamaidossa mangon kera. Ihan hyvvää oli. Ikävä kyllä Pyry alkoi tuntea itsensä vähän sairaaksi, joten lähdettiin sitten kohti kotia. Loppujen lopuksi tilanne rauhoittui Pyryn osalta, Mari puolestaan vietti loppuillan vessanpönttöä halaillen. Liekö sitten myötätunnosta sairastunut.

Näissä tunnelmissa oli hyvä valmistautua kohti viimeistä kokonaista päivää Bangkokissa.

วันที่แปด

Bangkokin korkean paikan leirin viimeinen pitkä treeni oli vuorossa tänä hiostavan kuumana päivänä. Aamulla pöperöä ääntä kohti ja altaalle siis. Ja sitten pyöräilemään ja lopulta juoksemaan. Pakko sanoa, että puolen päivän jälkeen auringon porottaessa niskaan ja viimeisten juoksukilometrien aikana fiilis oli erinomainen. Ilman paitaa pitkin bangkokin slummeja juostessa olo oli kuin Rocky Balboalla. Haave triahtlonin suorittamisesta alkoi konkretisoitua.

Ehkä minusta todella olisi siihen, helteestä huolimatta. Pitää vain muistaa juoda ja ottaa rauhallisesti ajattelin.

Hyvissä tunnelmissa Marin HRM tentin jälkeen mentiin vielä katsomaan thai tappelua. Tämä oli mahtavaa, varsinkin tunnelman vuoksi. Istuttiin Marin kanssa kahdestaan keskellä paikallisia, jotka löivät vetoa toisiaan vastaan näyttämällä sormimerkkejä ja huutelemalla jonkinasteisia koodeja. Samaan aikaan kaverit kehässä pisti toisiaan pataan niin että tanner tärisi. Huikeeta siis!

Kamerasta tietenkin loppui juuri sopivasti akku, joten tätä riemua ei saatu tallennettua.Tämän jälkeen palattiin kämpille, jossa oli käynnissä yhdet vaihtoajan lopetusbileet. Eräs vaihtari oli tehnyt oikein upean videon vaihtoajoista ja niissä tunnelmissa olikin hyvä mennä yöpuulle ja ihmettelemään viimeisiä päiviä Bangkokissa.

วันที่หก

Oi torstaita ja sitä onnea. Marilla on kv-markkinoinnin tentti, johon valmistautuminen jatkoi totuttua kaavaa; kyllä sitä aina jotain kirjoitettavaa keksii Pyryllä oli juoksutreeni. Sovittiin, että tavataan koululla kello 4, mutta Marin päästyä tentistä aikaisemmin kuin oli odotettua, tavattiinkin kotona

Koska ilma oli kuin morsian, päätettiin lähteä kohti jokea vähän turistiloimaan. Otettiiin ihan aluksi taksi joelle, jonka jälkeen otettiin jokibussi vielä tässä vaiheessa tuntemattomaan määränpäähän.

Maisemat joella olivat upeita ja matka pitkin jokea oli oikein mukava kokemus.Koska olemme niitä nopeiden ratkaisujen ihmisiä, päätimme hypätä pois Chinatownissa ja lähteä ihmettelemään sen menoa. Matkaoppaanmme oli kuitenkin varustettu sen verran hyvällä kartalla, ettei sitä juurikaan jaksanut tiirailla. Ja kävelimme kaupungin katuja ilman suurmpaa päämäärää. Ruokaa saatiin katukeittiömäisistä ruokaloista ja triathon lasitkin löytyivät kadulta juurikin sopivaan hintaan. Chinatownin tunnelma oli omalaatuinen, ja pelkkä menon seuraaminen oli mieltä avartavaa.

Lopulta otimme junan takaisin kämpille ja Mari alkoi valmistautua tenttiin.