วันที่หก

Ensimmäinen tenttipäivä. Ja samalle päivälle on tietenkin ängetty kaksi eri tenttiä. Mutta ei hätää, herätys kello 7, 1,5 tuntia lukua ja tunnin juoksulenkille. Kyllä sillä valmistautumisella yksi, tai vaikka kaksikin, tenttiä suoritetaan loistavin arvosanoin.

Samaan aikaan, kun lähdin tenttiin Pyry oli kammennut itsensä ylös ja lähtenyt treenaamaan.

Oltiin sovittu Pyryn kanssa, että tavataan koululla noin kello 6 aikaan ruokalassa, jolloin uskoin olevani ulos tentistä.  Vähän kyllä jännitti, toisivatko erittäin ’selkeät’ ohjeeni herran oikeille kulmille. Sitä välillä aina unohtaa, että kaikki eivät ole aivan yhtä tuttuja paikkojen kanssa kuin itse, koluttua näitä samoja reittejä viikosta toiseen. Loistavasti oli löytänyt perille sovitulle paikalle koulun uimastadionille. Hetken mietittyämme totesimme olevamme supernälkäisiä, joten päätimme lähteä vetämään kunnon hiilariöverit sushibuffetiin. Aijaijai, Sashubi se ei ikinä petä.

Loistavan illallisen jälkeen kiertelimme vielä hetken MBK:lla, jonka jälkeen päätettiin palata kotiin. Ilmeisesti minun thaissa on parantamisen varaa, mutta taksikuski ei aivan ymmärtänyt minne halusimme mennä, joten kesken matkan päätimmekin poiketa kohta suljettavassa Suan Lum –night bazaarilla. Hyvä niin, koska Pyrylle löytyikin paitoja ja jopa kengät.

Suan Lum –night bazaarin kohtalo on hyvin surullinen. Markkinapaikka on ollut paikallaan vaikka kuinka kauan ja vaikka siellä myydäänkin ihan jäätäviä määriä turistikrääsää, on siellä myös pienempiä, paikallisten suunnittelijoiden omia liikkeitä. Heille tämä basaari on yksi harvoista markkinapaikoista, joissa toteuttaa unelmiaan ja nyt se joudutaan purkamaan suuren kauppakeskuksen tieltä. Kauppakeskuksiahan Bangkokissa riittää.

Pyry oli mielissään, kun sai ainakin kuvitella tukevansa paikallisia ostokäyttäytymisellään.

Mari

วันที่ห้า

Täytyy sanoa minun tyttöystävästäni se, että minulla aina välillä nukkumaan mennessä muistiin palaa hänen koeviikkonsa. Siis vaihdon viimeiset tentit menossa, ja olen nähnyt hänet lukemassa nolla kertaa.

Ei se mitään. Tänä päivänä lähdin aamupäivällä tuttuun lumpinipuistoon pyöräilemään. Paikallisopas Mari tiesi kertoa siellä päivittäin käyvän 40 000 ihmistä virkistäytymässä. Eli yksi pyöräilevä triathleetti mahtuu joukkoon monenkirjavaan kuin rusakko veteen.

Varsinkin vartioitten iloiset tervehdykset ympäri puisto lämmitti mieltä. Tosin puolentoista tunnin jälkeen paikallisten pyöräilijöitten tarinat 20 km/h nopeusrajoituksesta selitti iloisten tervehdysten määrää.

Ei sekään mitään. Viimeisen puolituntia ajelin hiljempaa vartioitten kohdalla.

Kotiin palattua lähdimme metsästämään ruokaa thaimaan kaduille, jota löytyi jälleen ilman ongelmia. Taivaallisen päivän kruunasi vielä paikallinen thaihieronta, joka ei aivan urheiluhierontaa vastaavaa ollut, mutta mukavaa kuitenkin.



Loppupäiväksi oli suunniteltu tenttiin lukemista, mutta yllättävä puvun tarve yllätti matkaajat ja oli lähdettävä teettämään mittatilauspukuja vaihtareitten suosittelemaan paikkaan. Koska nopeat, terävät ja pitävät päätökset ovat erikoisalaamme, totesimme että tammikuussa meitä odottaisi täydelliset puvut molemmille.



Mittailuissa ja päätöksissä meni kuitenkin sen verran aikaa, että iltapalan jälkeen painuimme takaisin asunnolle nukkumaan.

Pyry

วันที่สี่

Parasta mitä Pyry-setä tietää uima-altaista, auringosta ja aamuista on aamu-uinti. Sillä tämä päivä tulikin aloitettua, 15 metrin allasta ympäri ämpäri sahatessa herää mukavasti uuteen päivään.

Altaasta ylös kömmittyä, lähdimme tutustumaan Marin opinahjoon metroa käyttäen. Oli hieman eri meiningit paikallisessa yliopistossa, kuin meidän mahtavassa Aaltoyliopistossa. Esimerkkinä Geologian laitoksen dinosaurukset etupihalla, ulkokuntosalit, omat kauppakeskukset ynnä muut.





Kauppoja tuli kierrettyä juomapulloa etsien, ja huomattiin että kaiken tavaran keskeltä näinkin yksinkertaisen artikkelin löytäminen oli haastava tehtävä. Kuitenkin välttävä juomapönikkä löytyi toiselta puolelta kaupunkia ja palattiin kotiin parahultaisesti illan juoksulenkkiä varten.



Illalla vielä pääsin tutustumaan paikallisiin mausteisiin ruuassa, jonka tulisuus kirvoitti iloa kielen päästä vatsalaukkuun saakka.

Pyry

วันที่สาม

Voi sitä ihmettä, kun yht'äkkiä vieressä herääkin taas toinen ihminen. Onhan tässä itsekseen elämiseen jo kerinnyt tottua, puolin jos toisin. Mutta kuitenkin, olihan se ihanaa. Ja monta sydäntä perään.


Sunnuntai alkoikin molempien treenillä. Lähdettiin yhdessä Lumphinipuistoon, Pyry pyöräilemään, Mari juoksemaan. Kivvaa oli, vaikka keskipäivän aurinko paistoikin julmattoman lämpimästi. Pyrylle kunnon shokkialku kuumuuteen totutteluun.

Arvaa mihin tuli rusketusrajat?

Iltapäivällä lähdettiin kohti keskustaa ja Siam Paragon -ostoskeskusta. Vuorossa oli elokuvaelämys, onhan se huomattavasti mukavampaa istua pimeässä ja kylmässä salissa kuin vaikkapa auringossa. Elokuvanautintona oli uusin velhoseikkailu, joka varsinkin allekirjoittaneessa herätti kaikenlaisia tunteita; itkua, naurua, pelkoa ja lopulta tylsistymistä.

Illalla vielä jaksettiin lähteä syömään viereiselle kadulle, jossa Pyry söi muuten ihan mielettömän hyvää sweet&sour kanaa. Iski annoskateus.

Ruoan jälkeen hymyilyttää AINA

Tästä olikin hyvä jatkaa kohti seuraavaa viikkoa; luvassa kovaa treeniä ja tenttiin lukua.

Mari

วันแรกอย่างต่อเนื่อง

Mihin se aika oikeasti menee? Vastahan sitä erottiin Helsinki-Vantaalla ja itkua tihrustin ikäväni vuoksi enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Yht'äkkiä huomaan seisovani Suvarnubhumin lentokentällä, vatsa täynnä perhosia, odottaen näkevänin hämmentyneen, mutta komean triathleettini.

Huh, sitä fiilistä. Täyttä onnea ja hämmennystä. Siinähän se nyt oli. Ihan itsekseen ja se oli huippua. Koska säätäminen kuuluu tapoihin, ei siltä voitu välttyä. Lopulta pääsimme kuitenkin taksiin ja sain selvitettyä kuskille minne mennä (Chua Ploeng rd. Soi Nawin). Päästyämme perille, perussäätäminen jatkui. Ilmeisesti pyörä oli kunnossa, vaikka aika pahalta se näyttikin, ainakin näin tietämättömän silmissä. Onneksi kaikki tavarat kuitenkin päätyivät perille turvallisesti.

Saavuimme itseasiassa juuri oikeaan aikaan, koska hetki eteenpäin taivas avautui ja vettä tuli enemmän kuin viikkoihin. Sitä näköjään unohtaa nopeasti nuo sadekaudet... Tämän ikävän tapahtuman takia ei päästykään lähtemään syömään ulos, vaan päädyimme majapaikkamme omaan ravintolaan. Pyrykin sai reissun ensimmäiset maistiaiset thairuoasta ja millä muulla sen voisi aloittaa kuin Pad thailla?

Myöhemmin illalla lähdimme käymään vielä Miinan ja Kathrinin kanssa MBK:lla ajatuksena, että Pyrdelle pitäisi löytää jotain vaatetta/kenkiä, koska oli kai joltain neuvon kuullut, että mitään ei kannata mukaan ottaa... hömhöm. Niinhän siinä kävi, että ostosreissun jälkeen Pyryllä oli uusia kenkiä tasan 0 ja Marilla tarttui mukaan yksi pari, täysin epäkäytännöllinen tietenkin.

Mari

วันที่สอง

....hrrrr.... "excuse me, may I".

Tässä äänimaisema lennolta: vieressä istuva ranskalaispariskunta ramppasi vessassa ja kylmässä koneessa sopivan nukahtamisasennon löytäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Matka kuitenkin jälkikäteen ajateltuna meni mukavasti, jos huomioon ei oteta pitkiä painesukkiani, jotka pistivät sääret kutiamaan vietävästi.

Bangkokin mukavasti hiostavaan ilmastoon pölähtäessäni pää oli mukavasti pyörällä. Ja tästä mieleen tulikin pyöräni, jonka meinasin unohtaa kun kiire elämänkumppania katsomaan oli turhan kova. Passitarkastelu jonojen jälkeen meninkin suorinta tietä noutamaan yli-isoa matkalaukkuani.

Ja sieltähän se löytyi - täysin avonaisena. Nähtävästi ranskalaisen retuutuksen jäljiltä vetoketju oli auennut ja pyörä, kitelauta, pyöräilykypärä, kengät, satula, ynnä muut olivat suoraan nähtävillä lähes ennen laukun huomaamista. Tästä en kuitenkaan masentunut vaan iloisesti vihellellen lähdin tapaamaan vaimoehdokasta, jonka uskoin olevan minua vastassa.

Jos matkaan lähtiessä vatsassa oli perhosia, niin oli kyllä nytkin.

Voin kertoa, että oli muuten pikkasen mahtavaa nähdä Mari jälleen!

Tästä mentiin muistaakseni taksilla eteenpäin, pyörälaukku puoliksi takakontin ulkopuolella, narulla kiinnitettynä.

Kerran blogin nimi on mikä on - tämä jälleennäkeminen kolahtaa kategoriaan taivaallista ilman sen suurempia selittelyjä..

Pyry

วันแรกของ

Hieman huonosti nukutun yön jälkeen oli aika alkaa jännittää oikein kunnolla matkatavaroiden mukaan saamista. Ilman pyörää olisi aika ikävä lähteä triathlonia suorittamaan.

Koska lento lähtisi klo 16, jäi minulle aikaa vielä ajaa keskustaan nöykkiöstä, sieltä takaisin ja vielä kerran keskustaan. Sieltä isä heitti minut kentälle ja päästiin arpomaan tavaroitten kohtaloa. Epäonnekseni virkailija oli niitä virkaintoisia ja laukku ei meinannut päästä koneeseen sisään millään. Aluksi piti soittaa ja tarkistaa säännöt, jotka olin jo aiemmin tsekannut ja sen jälkeen ykskantaan todettiin, että laukku painaa liikaa.

Pätevänä sullojina siirryimme Isän kanssa sivummalle ja lupasimme jättää liikakilot pois matkasta. Tämä onnistui suht näppärästi siirtämällä märkäpuku käsimatkatavaroihin ja käsimatkatavaroista puolet takin sisään, joka tuli ns. päälle. Niin matka pääsi jatkumaan ilman lisämaksuja, alushousut ja pyörän varakumit takin helmasta roikkuen turvatarkastukseen.

Turvatarkastuksesta meni muuten läpi myös vara-avaimet, jotka muistin viimehetkellä heittää Isälle.

Finnairin lento oli toki myöhässä, ja ranskassa seuraavaan koneeseen juostessa tuli mieleen, että tokko nuo matkatavarat bangkokiin saakka tulisivat. Lennolle kerkesin pienten matkalippu selvitysten jälkeen, kun fransmannit eivät tahtoneet uskoa tulostettujen lippujen olevan aitoja.

Mutta no worries- matka jatkuu!

Pyry

Epilogi

Matka on alkamaisillaan, sen tietää perhosista vatsassa ja katseista kattoon miettiessä onko kaikki mukana.

Tilannehan on se, että olen lähdössä ensimmäiselle kokopitkälle triathlonille Australiaan Busseltoniin. Ennen tätä tulisi kuumaan ilmastoon tottua Bangkokissa, jossa Mari on toiminut tiedustelijana selvittäen parhaat treenauspaikat viimehetken lämmittelyitä varten. Samalla hän on toki ollut myös koulussa. marinmietteita.blogspot.com

Ennen matkaan lähtemistä säätämisen määrä on hyvin vakio, ainakin allekirjoittaneella. Kaikenmaailman kortteja, lentolippuja, passeja ja sen sellaisia pitää kerätä mukaan, mutta tälläkertaa mukaan lähtee myös kitekamat + katupyörä. Tämä siis tarkoittaa aikamoista pakkaamisoperaatiota, vaikkakin olen saanut Jukkikselta lainaan loistavan pyörälaukun, johon nämä kaikki mahtuu. Lisähaasteen tuo se, että halpoihin lentolippuihini kuuluu kyllä erikoismatkatavaran kuljetus, mutta näitten yhteispainon tulee olla alle 23 kg.

Matkaa edeltävänä iltana sain vanhenpieni kanssa osapuilleen puntarin kanssa mittailtua, että lentokennttätyöntekijän pelisilmästä riippuen sisään pitäisi päästä ilman lisämaksuja. Eli noin 25 kg erikoismatkatavaraa ja käsimatkatavaraa noin 11 kg.

Matkatavaran sommittelu pyörälaukkuun oli tetrista parhaimmillaan, ja täytyy olla ylpeä kitelaudan ja irtonaisten pyörien/satulan löytäessä perille matkan päähän. Siitä lisää myöhemmin.

-Pelkkää parhautta-

Pyry